Ei sitten mitään valmista..

tai kyllähän viime viikolla valmistui pari pientä juttua, mutta kun nyt tekeillä on vain joululahjaksi meneviä töitä, en oikein voi niitä esitellä...

Koska tässä on ollut jo muutama kuvaton postaus (tylsää!!!) niin tässä kuva viime viikonlopulta:

Olen ollut pari päivää kuumeessa, enkä ole jaksanut mitään tehdä. Vauvan kanssa ollaan vaan köllötelty sängyssä, onneksi nyt alkaa jo helpottamaan. Ja edelleen pyytelen anteeksi etten pysty kommentoimaan muiden blogeja (tai sitten kommentoin yhdellä sanalla), kun yhdellä kädellä on todella hidasta kirjoittaa... Nyt yritän neuloa muutaman rivin ennen nukkumaan menoa ;)

Vastauksia Ninnille:

Mutta aluksi suuri kiitos teille kaikille kävijöille, mittari viuhahti jo yli 30 000 kävijän! Lupaan ja vannon että seuraavalla kymppitonnilla tulee lahja tasaluvun pongaajalle ;)

 

mitä neulominen on antanut teille ja mitä hyvää se on tuonut elämäänne?

Neulominen on mielestäni hyvinkin palkitsevaa puuhaa. Siinä näkee omien käsien ja ajatusten jäljen (vaikkakin joskus tuntuu että työ ei etene vaikka kuinka puikkoja heiluttelee...). Jo ideointivaiheessa iloa tuottaa oikeiden juttujen löytyminen. Se voi olla vaikka se pieni yksityiskohta jonka teen hihan suuhun, tai koko neulepuseron malli. Tai oikean langan ja värisävyn löytyminen.

Koko prosessiin mahtuu monia ilon ja surunkin hetkiä, mutta paras on tietenkin lopputulos: työ on huolellisesti päätelty ja silitetty, ja voit pukea sen päällesi tai antaa eteenpäin. Jos vielä muut sattuvat ihailemaan ja kehumaan työtäsi, on se parasta mitä käsityöstä voi saada. Itse olenkin oppinut kantapään kautta, että käsitöitäni saavat vain ne, jotka osaavat työtäni arvostaa.

Itse olen neulonut ja virkannut yli puolet elämästäni, ja ennen en voinut edes katsoa televisiota ilman että puikot heiluivat. Nykyään osaan kyllä joskus ottaa ihan rennostikin ja vain löhötä, mutta useimmiten ajatuksissa on joku uusi työ... oikeastaan pitkin päivää niitä ajatuksia päässä pyörii ;) Joskus tulee ihan kuningasideoitakin....

Blogien myötä on avautunut kokonaan uusi maailma. Uusia ystäviä ja ideoita löytyy jatkuvalla syötöllä. Koska kaveripiirissä ei juurikaan ole "samanhenkisiä" ihmisiä, ja ihmisten ilmoilla liikkuminen on vaikeaa, nettituttavuudet ovat minulle hyvin tärkeitä.

Entä mitä hyvää se on tuonut elämääni? Ei ainakaan ole puutetta millä tyhjät kolot kotona täyttäisi ;) Lankaa on yllinkyllin moneksi vuodeksi varastoissa!  Mutta asiaan.. Ainakin muiden kehujen myötä itsetunto on kohonnut. Ja on mukava pukeutua/pukea lapset ainutlaatuisiin vaatteisiin, vaikka malli olisikin lehdestä, harvoin lankavalinnat osuvat samaan kuin muiden. Harrastuksena käsityöt on joustava. Sitä  voi tehdä kotona kelloon katsomatta, silloin kun on aikaa. Minulle ei nimittäin sovi harrastus jota harrastetaan tiistaina klo 18-20.. Tietysti myös nuo edellä mainitut uudet ystävät :)

Siinähän sitä juttua, vaikka paljon jäi varmasti sanomatta. Vauva heräilee joten en ehdi tätä kovasti tarkastelemaan, toivottavasti tästä saa jotain tolkkua.

Tapahtuipa tänään...

7.30 Tinja heräsi ENSIMMÄISTÄ kertaa tämän vuorokauden puolella. Isosisko tuli alakertaan leikkimään, ja sain jäädä itse makoilemaan.

8.00 Vauva tuhisi, syötiiin ja jatkettiin torkkumista.

9.00 Nousin ylös, annoin Tinjalle aamupalaa. Söi kamalalla kiireellä, oli varmaan iso nälkä. Joi nokkamukista maitoa päälle, jotka pulautti ulos samantien :(

9.15 Aloitin oman aamupalan, sain kahvin kuppiin ja vauva heräsi. Vauva tissille ja aamupala jatkui. Luin myös lehden samalla.

9.30-13.00 Tinjalle päivävaatteett päälle, vauva tissille. Vauvalle puhdas vaippa. Tissille. Tinja nukkumaan. Vauva tissille. Tinja heräsi, vauva kitisee sylissä ja Tinja toisessa kainalossa. Mies tuli kotiin, syötti Tinjan. Lämmitin itselle keittoa, vauva roikkui tississä samalla. Yhdeltä vauva nukahti. Saldona tähän asti siis ääretön määrä tissittelyä ja parit 10min torkut, Tinja sentään nukkui tunnin verran.

minä: -no, nyt se on syöny koko aamun, lähdetään nyt Tinjan kanssa Prismaan ostamaan ne talvikengät. (Koluttiin yksi päivä jo kolme kauppaa, eikä löydetty Tinjalle sopivia ulkoilukenkiä....ja vauva yleensä tankkailee aamut,ja sen jälkeen nukkuu neljän tunnin pätkiä...)

mies: -joo, kyllä me täällä pärjätään

14.15 Prisman parkkipaikka. Kurvasin ovien lähelle oleville perhepaikoille.. ei tilaa, voi **### Haa. Toisella puolella on yksi vapaa. Kiersin kulman ympäri. Uudenkarhea vaalea auto kiilaa vapaaseen paikkaan. Mies (siis tuon auton kuski) puhuu samaan aikaan kännykkään. Ajan auton kauemmas, ja jään seuraamaan monta lasta se mies autosta kaivaa. Hmm... se meni takapenkille, ONKO sillä oikeesti lapsia kyydissä :o   No ei, mies kaivoi takin. Vi**tuskäyrä kasvaa. Nappasin Tinjan syliin ja kipitin perään. Mies senkun jatkaa puhumista kännykkään. Ovilla olin päässyt jo miehen taakse

minä: -missäs herran lapset on, kun näytit ajavan perhepaikalle.

ääliö: -mitäs sitten?

minä: -no sitä sitten, että mä jouduin kävelee tuolta kaukaa, ja joudun myös kantamaan ostokset ja lapsen sinne, kun sä ajoit siihen perhepaikalle.

ääliö: -etkös mahtunu ulos autosta?

minä: -mahduin kyllä, mutta jos joku samanlainen ääliö ajaa mun viereen niin ei ole helppoa laittaa tätä takapenkille istuimeen. Mutta sullehan on tärkeempää päästä lähelle ovia kun mulla.  

Painuin suutuksissa hakemaan kärryjä, itse asiassa olin niin raivoissani etten meinannut saada kolikkoa kärryyn. Ai miten niin hormonit pinnassa??? Eipä mua ennen ole tollaset ärsyttäneet. Onneksi mulla oli vaan yksi lapsi, olisin varmaan alkanut itkee jos olisin ollut molempien kanssa liikenteessä.

14.30 puhelin soi... vauva itkee taustalla.

mies: -missä olet?

minä: -Prismassa.

mies: -ai jaa. Tää on huutanut 10min.

minä: *mietin tovin että mitä ihmettä tekis.. mulla menee ainakin 15 min ennen kuin olen kotona.. ai mutta ne maidot pakkasessa*   -no, jos se ei rauhotu ni ota maitopussi pakkasesta ja jääkaapin vieressä on se vaaleanpunainen pullo. Lämmitä se pussi vedellä ja kokeile juoko pullosta (ONNEKSI olin leikkinyt lehmää ekan viikon, ja pakkasessa on hätävaraa)

mies: -joo. tuut tuut tuut...

joopa joo.. tuli vähän kiire kerätä loput ostokset. Jos se ei juokaan pullosta??? Apua. Kassalla oli tietysti jonoa. Ja minä olin hitaimmalla kassalla, viereinen veti paljon nopeammin. Kassan jälkeen kännykkä käteen ja soitto kotiin, pojan puhelimeen.

minä: -no, vauva ei itke. Juoko se maitoa?

poika: -joo, se on ihan tyytyväinen, kyllä E osaa hoitaa.

minä: -en mä sitä epäilekään, mietin vaan osaako vauva juoda pullosta..

poika: -osaa se. Ei meillä ole mitään hätää.

Joo.. sitten Tinja ja kassit autoon. Ja kiireellä kotiin. Yllätys yllätys, vauva kitisee. Oli juonut pullosta 100ml, joi vielä molemmista tisseistä pariin kertaan ennenkuin nukahti. Meinaakohan se ottaa isonsiskon pikaisestikin kiinni??

Käytiin meinaan neuvolassa tiistaina. Oma paino samassa kuin ennen raskautta. Neuvolan täti tokaisi että "taas sä tulet tänne ihan ku et olis koskaan synnyttänytkään". Enhän mä voi kuin olla onnellinen, että synnytykset, varsinkin nää kaksi viimeistä on olleet tosi helppoja! Annan kyllä kaiken kunnioitukseni niille, joilla synnytys vie kaikki voimat ja palautuminen kauan.

Vauvalle on tullut painoa molemmilla viikoilla yli 300g/viikko. Painoa nyt jo 3830g. Huh. Ei tarvi paljon korvikkeita tarjoilla.

Joku heitti mulle meemin. En ehdi enkä jaksa miettiä sitä nyt. Ninnikin haastoi kertomaan neulomisharrastuksesta. Siihen palaan ehkä vielä tänään. Neulerintamalta ei mitään järisyttävia uutisia.

Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa..

Yöt alkavat helpottaa, Tinja nukkuu paremmin eikä vauvakaan syö kuin kerran yöllä ja toisen kerran kuuden jälkeen. Päivisin tulee pieniä paniikkitilanteita, mutta niistäkin on selvitty. On se kumma että juuri silloin kun olen yksin lasten kanssa, molemmat heräävät samaan aikaan vaipat täynnä ja nälkäisinä. Siitä selviää pienellä organisoinnilla; ensin isomman vaipan vaihto, ruoka mikroon, pienen vaipan vaihto, iso syöttötuoliin, ruoka eteen ja vauva tissille. Onnistuu jos Tinja syö nätisti, mutta jos menee keikkumiseksi ja pelleilyksi niin harmaita hiuksia tulee... On  myös sellaisia päiviä, jolloin vauvan pitkät unet osuvat yksiin Tinjan unien kanssa, jolloin mulla on kivasti aikaa itselleni (=käsitöihin ja surffailuun). No, tietysti myös niitä päiviä jolloin toinen aukaisee silmät heti kun toinen ne sulkee...

Lueskelin muiden blogeista messuostoksista. Harmittaa kun ei oikein ollut mahdollista lähteä. Ensi vuonna varaan ajoissa lastenhoitajan ja kierrän kaikki messut ja tapahtumat! Kävinhän mä muuten Lahdessa niillä Kätevä-messuilla silloin pari viikkoa sitten. Petyin kyllä niiden tarjontaan. Tai siis odotukseni olivat varmaan liian korkealla. No, ostin kuitenkin lankaa, olikohan se karitsaa/pellavaa vai mitä lie. Siellä oli kuitenkin myynnissä huovutettuja vauvan tossuja, ne oli tehty aikalailla sukkien mallilla ja huovutettu. Hintaa oli niin paljon että kokeilen tehdä sellaiset itse. Kutsu käy, heippa taas!

Ei stressiä joulusta!

Päätin että en jaksa stressata joululahjojen tekemisestä, teen sen minkä ehdin ja loput hommataan kaupasta. Tällä viikolla on valmistunut kohta kaksi paria kämmekkäitä, joten ainakin osa ystävistä saa itsetehdyn lahjan ;) Tässähän pitäisi järjestellä ristiäisetkin jossain vaiheessa :o

Moni kaipailee kommentointien perään, ja täytyy todeta että itse en ole viimeisen parin viikon aikana ehtinyt kommentoimaan kuin muutamaan kirjoitukseen. Sanottavaa olisi useinkin, mutta kun kädet ei riitä kirjoittamiseen. Eli lueskelen kyllä kaikki blogilistalla olevat suosikkini, vaikka jälkeä en niihin jätäkään :)

Taas kutsu käy, joten tämäkin päivitys jää lyhyeksi.

Viikko vierähti ;)

Ja kiirettä on pitänyt, uskotteko. Vauva on kyllä rauhallinen (ainakin toistaiseksi), syö ja nukkuu hyvin. Painoakin oli tullut kuudessa päivässä 310g ;) Tinja puolestaan ei olekaan niin helppo tapaus.... no kai se siitä, uskottelen itselleni. Mutta asiaan. Tässä vielä villapuku ihan mallin päällä. Pipo tosissaankin menee vain hetken, kun neidillä olikin 2,5cm isompi pää kuin isosiskolla. Ja kiitos kaikille onnittelijoille, mieltä lämmittää kommenttien määrä :)

                      

Sitten isolle veikalle juuri valmistuneet kämmekkäät Nallesta ja Nalle Colorista, toiset samoista langoista aloitin tänään joululahjaksi (juu, olen neulonut myös uutta MS1:stä, mutta se menee purkuun). Kuvassa myös Tinjan varpaat. Ja kuten näette, lankoja ei ole vielä päätelty ;)

                                            

Ja vaikka tämä onkin käsityöblogi, silti pari kuvaa ainakin kavereiden iloksi. Kun en jaksa perustaa toista blogia näitä kuvia varten....

Peikkotyttö saapui maailmaan :)

Sunnuntaina 6.11.05 klo 22.15, paino 3320g ja pituus 51cm. Sairaalassa ehdin olla huimat 11min ennen tytön maailmaantuloa.

Lisäystä; sori haamupäivitykset, muutin noita muita tekstejä ja se näköjään päivittää. Sairaalassa tein vain puoli sukkaa valmiiksi, enempää ei kerinnyt kun kinusin väkisin kotiin jo tänään.  Kiitos kaikille onnittelijoille, noi hiukset oli tosi ylläri meillekin;)

En mä sit jaksanu siihen mitää erikoista...

..eli teen sen hupparin ilman mitää ihmeitä malleja. Aloitettu on myös pojalle kämmekkäät. Kamala päänsärky on vaivannut muutaman päivän, ja aamulla kun se poistui, tilalle tuli jee jee supistukset. Kiireellä sitten piti aloitella ne vauvan sukat. Taidan vaihtaa alkuperäistä veikkausta torstaista huomiseksi. Ärsyttää vaan kun ei tää ole niin reipasta kuin edellisissä... mutta ehkä tämä tästä.

Kameran laturikin on kadonnut mustaan aukkoon, täytyy säästellä akkua. Mutta eihän tässä mitään valmista olekaan..

Pipo..

..on tekaistu hetken mielijohteella. Puikot 3,5, lanka merinoWool. 80s, muutama kerros resoria. Suoraa kunnes koko korkeus on noin 10cm, neuloin joka toisella kerroksella kahdeksassa kohtaa kaksi kertaa kaksi s yhteen. Niiden jälkeen päättelin edestä ja takaa keskimmäiset 10s, korvat tein erikseen. Reunoimmaiset silmukat = korvat, neuloin sileää oikeaa. Joka toinen kerros neuloin alussa ja lopussa kaksi yhteen ja kun silmukoita oli 14 jäljellä, neuloin myös keskellä 2x2yhteen. Loput 6s päättelin kerralla. Suunnilleen noin.. Enkä usko että kavennusten paikoilla loppujen lopuksi niin kovasti on väliä... Pipon päänympärys on 35-36cm, joten kauaa se ei todellakaan mene, mutta eipä kestänyt tekeminenkään kauan. Kerron sitten kuinka pipo vastasyntyneen päähän istuu... kun vielä "mallia" ei kotona ole ;) 

Koirahaalari ja.... tuota...kissapipo?

Ehdin kuin ehdinkin saamaan nämä valmiiksi ennen synnytystä. Sukat vielä voisi tekaista beigestä Woolista. Kyllä muuten merino on paaalljooon pehmeämpää ja mukavempaa neuloa kuin villainen..

                                

Lankana Nalle Colori, ja valkoinen Nalle, sekä valkoinen ja beige merino Wool. Haalarin koko n. 50cm (reilu) ja lankaa kului 165 + 20g. Koiran kuva siis Novitan extra numerosta (katsokaa aikaisempi postaus).

Pipo on kyllä tosi pieni, mutta niin oli tarkoituskin ;) Kunhan se menee ekan kuukauden, olen tyytyväinen. Haalari on tehty 50cm fleesepuvun mukaan, ja se meni Tinjalle ekat pari kuukautta. Haalarissa on lapaset samassa, vasemmalla kiinni ja oikealla auki. Toteutus olisi voinut olla ehkä toisenlainen,mutta kyllä tää nyt kelpaa. Tein siis hihat aluksi 20 silmukalla, sitten lisäsin molempiin reunoihin 10s lisää ja tein resorin. Lopuksi käänsin ja kiinnitin liuhukkeen sivuista resoriin, ja jätin yläreunan (=aloitusreunan) auki. Näin ylimääräisen osan saa käännettyä lapaseksi.

Tässä vielä molemmat haalarit, edestä ja takaa. Vetoketjut on kiinnitetty ihan ompelukoneella, laiska kun olen. Tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy lapanen "kiinni". Edit: näkyy kyllä tosi huonosti kun kuvat on niin pienet... jos jotain kiinnostaa niin voin lisäillä yksityiskohtaisemman kuvan joskus...

Nyt uusien haasteiden pariin. Miehen toiselle tytölle ajattelin tehdä hupparin, kun niin kerran toivottiin.. Täytyisi myös käydä katsomassa kohta valmistuvia/valmistuneita MS kakkosia, jos innostuisin siihen.. jotenkin mielenkiinto hävisi sitä kohtaan, ja harkitsin jo että otan sairaalaan mukaan ykkösen ohjeet ja teen toisen sellaisen... no, katsellaan nyt.

Unohdin ihan mainita, että sain tänään postiakin :) Kävin Riikan sivuilla arvailemassa lankojen painoa, ja aika lähelle meni. Tänään Riikalta tuli paketti, jossa oli vihko, ihania lehmätarroja ja kissaheijastin (anteeksi, en jaksa enää kuvaita tänään). Kiitos paljon, käyttöä varmasti on!! Nyt uusinta Modaa selaamaan.