torstai 24. marraskuuta 2005

Tapahtuipa tänään...


7.30 Tinja heräsi ENSIMMÄISTÄ kertaa tämän vuorokauden puolella. Isosisko tuli alakertaan leikkimään, ja sain jäädä itse makoilemaan.


8.00 Vauva tuhisi, syötiiin ja jatkettiin torkkumista.


9.00 Nousin ylös, annoin Tinjalle aamupalaa. Söi kamalalla kiireellä, oli varmaan iso nälkä. Joi nokkamukista maitoa päälle, jotka pulautti ulos samantien :(


9.15 Aloitin oman aamupalan, sain kahvin kuppiin ja vauva heräsi. Vauva tissille ja aamupala jatkui. Luin myös lehden samalla.


9.30-13.00 Tinjalle päivävaatteett päälle, vauva tissille. Vauvalle puhdas vaippa. Tissille. Tinja nukkumaan. Vauva tissille. Tinja heräsi, vauva kitisee sylissä ja Tinja toisessa kainalossa. Mies tuli kotiin, syötti Tinjan. Lämmitin itselle keittoa, vauva roikkui tississä samalla. Yhdeltä vauva nukahti. Saldona tähän asti siis ääretön määrä tissittelyä ja parit 10min torkut, Tinja sentään nukkui tunnin verran.


minä: -no, nyt se on syöny koko aamun, lähdetään nyt Tinjan kanssa Prismaan ostamaan ne talvikengät. (Koluttiin yksi päivä jo kolme kauppaa, eikä löydetty Tinjalle sopivia ulkoilukenkiä....ja vauva yleensä tankkailee aamut,ja sen jälkeen nukkuu neljän tunnin pätkiä...)


mies: -joo, kyllä me täällä pärjätään


14.15 Prisman parkkipaikka. Kurvasin ovien lähelle oleville perhepaikoille.. ei tilaa, voi **### Haa. Toisella puolella on yksi vapaa. Kiersin kulman ympäri. Uudenkarhea vaalea auto kiilaa vapaaseen paikkaan. Mies (siis tuon auton kuski) puhuu samaan aikaan kännykkään. Ajan auton kauemmas, ja jään seuraamaan monta lasta se mies autosta kaivaa. Hmm... se meni takapenkille, ONKO sillä oikeesti lapsia kyydissä :o   No ei, mies kaivoi takin. Vi**tuskäyrä kasvaa. Nappasin Tinjan syliin ja kipitin perään. Mies senkun jatkaa puhumista kännykkään. Ovilla olin päässyt jo miehen taakse


minä: -missäs herran lapset on, kun näytit ajavan perhepaikalle.


ääliö: -mitäs sitten?


minä: -no sitä sitten, että mä jouduin kävelee tuolta kaukaa, ja joudun myös kantamaan ostokset ja lapsen sinne, kun sä ajoit siihen perhepaikalle.


ääliö: -etkös mahtunu ulos autosta?


minä: -mahduin kyllä, mutta jos joku samanlainen ääliö ajaa mun viereen niin ei ole helppoa laittaa tätä takapenkille istuimeen. Mutta sullehan on tärkeempää päästä lähelle ovia kun mulla.  


Painuin suutuksissa hakemaan kärryjä, itse asiassa olin niin raivoissani etten meinannut saada kolikkoa kärryyn. Ai miten niin hormonit pinnassa??? Eipä mua ennen ole tollaset ärsyttäneet. Onneksi mulla oli vaan yksi lapsi, olisin varmaan alkanut itkee jos olisin ollut molempien kanssa liikenteessä.


14.30 puhelin soi... vauva itkee taustalla.


mies: -missä olet?


minä: -Prismassa.


mies: -ai jaa. Tää on huutanut 10min.


minä: *mietin tovin että mitä ihmettä tekis.. mulla menee ainakin 15 min ennen kuin olen kotona.. ai mutta ne maidot pakkasessa*   -no, jos se ei rauhotu ni ota maitopussi pakkasesta ja jääkaapin vieressä on se vaaleanpunainen pullo. Lämmitä se pussi vedellä ja kokeile juoko pullosta (ONNEKSI olin leikkinyt lehmää ekan viikon, ja pakkasessa on hätävaraa)


mies: -joo. tuut tuut tuut...


joopa joo.. tuli vähän kiire kerätä loput ostokset. Jos se ei juokaan pullosta??? Apua. Kassalla oli tietysti jonoa. Ja minä olin hitaimmalla kassalla, viereinen veti paljon nopeammin. Kassan jälkeen kännykkä käteen ja soitto kotiin, pojan puhelimeen.


minä: -no, vauva ei itke. Juoko se maitoa?


poika: -joo, se on ihan tyytyväinen, kyllä E osaa hoitaa.


minä: -en mä sitä epäilekään, mietin vaan osaako vauva juoda pullosta..


poika: -osaa se. Ei meillä ole mitään hätää.


Joo.. sitten Tinja ja kassit autoon. Ja kiireellä kotiin. Yllätys yllätys, vauva kitisee. Oli juonut pullosta 100ml, joi vielä molemmista tisseistä pariin kertaan ennenkuin nukahti. Meinaakohan se ottaa isonsiskon pikaisestikin kiinni??


Käytiin meinaan neuvolassa tiistaina. Oma paino samassa kuin ennen raskautta. Neuvolan täti tokaisi että "taas sä tulet tänne ihan ku et olis koskaan synnyttänytkään". Enhän mä voi kuin olla onnellinen, että synnytykset, varsinkin nää kaksi viimeistä on olleet tosi helppoja! Annan kyllä kaiken kunnioitukseni niille, joilla synnytys vie kaikki voimat ja palautuminen kauan.


Vauvalle on tullut painoa molemmilla viikoilla yli 300g/viikko. Painoa nyt jo 3830g. Huh. Ei tarvi paljon korvikkeita tarjoilla.


Joku heitti mulle meemin. En ehdi enkä jaksa miettiä sitä nyt. Ninnikin haastoi kertomaan neulomisharrastuksesta. Siihen palaan ehkä vielä tänään. Neulerintamalta ei mitään järisyttävia uutisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti