Mietin tuossa eilen illalla unta odotellessa harrastuksiani, kun niistä jokin aika sitten oli neulontalistalla puhetta. Lukeminen, käsityöt ja netissä roikkuminen.. kuulostaapa tylsältä ja tavanomaiselta, mutta onko se sitä? Lukemalla pääset vaikka toiselle puolelle maapalloa vain kirjan avaamalla, käsitöillä voit toteuttaa itseäsi ja netistä löytää ajankulua joka lähtöön. Toisaalta pienen lapsen kanssa on myös aika hankala harrastaa mitään tietyn aikataulun mukaan. Tai sitten olen niin laiska.. Tosin mulla meni just kuusi vuotta koulussa, joista viimeiset neljä tein vielä töitä siinä sivussa, joten aikatauluihin sitoutuminen näin äitiyslomalla ei jaksa innostaa yhtään! Mutta asiaan, aloitan harrastusesittelyni ja pohdintani käsitöistä:
Ensimmäisestä neulomisesta ei muistikuvia juuri olekaan, mutta muistelen että tutustuin puikkoihin jo ennen ensimmäistä kouluvuottani (ikävä kyllä L en voi asiaa äidiltäni tarkistaa). Äiti oli kova neulomaan sukkia ja lapasia, ja tarttuihan se innostus minuunkin. Mutta sen sijaan ensimmäinen virkkaustyöni ei todellakaan ole vaipunut unholaan.. toisella luokalla ollessa aloitimme virkkaamisen, ja tarkoituksena oli tehdä patalappu. Lanka oli äklön tummanruskeaa, ja työ ei todellakaan edistynyt kuten piti. "Patalappu" leveni oudosti, ja tuloksena oli "tötterö". Kyllä minä sen kotia äidille vein, ja siinä taisi jotain kuivakukkia olla. Jossain vaiheessa taisin kuitenkin tajuta virkkauksen idean, kuten tuosta yhdestä aikaisemmin julkaistusta kuvasta nähdä voi J
Jo ala-asteella neuloin ainakin säärystimet, sukat ja lapaset, sekä kuudennella villapuseron. Siitä onkin jäänyt ikävä muisto. Pusero onnistui todella hyvin, mutta kun tuli arvioinnin aika, niin opettaja sanoi: tämä olisi kyllä kympin työ, mutta kun teidän luokalla on toi "Maija", ja se on tooooodeeeeellllaa hyvä, niin hänelle on pakko antaa kymppi ja sinulle ysi. Ai että olin katkera. Ja olen vieläkin. Terkkuja vaan opelle ja "Maijalle".
Ompelutyöt taisivat sujua koulussa ongelmitta. Kotioloissa innostuin ompelusta vasta pojan synnyttyä n. 12v sitten. Tilasin Hobby Hallista ompelukoneen, jolla surauttelin petivaatteita. Jossain vaiheessa totesin, että saumurikin on saatava. Muutaman vuoden teinkin tytölle ja pojalle kovasti vaatteita, itselle tuli tehtyä lähinnä housuja. Nyt koneet on olleet "lomalla" jonkun aikaa, mutta täytyisi taas innostua. Näin ihania kasseja täällä, aivoissa rupesi jo surraamaan mitä kaikkia varastossa olevia kankaita saisi näin käyttöön :) joo, ettekä usko kuinka paljon niitä kankaita on... tosin lankoja toistaiseksi vielä enemmän!
Käsityöthän, siis lähinnä virkkaus ja neulonta, ovat siitä mukavaa puuhaa, että niitä voi tehdä melkein missä vain; ulkona hiekkalaatikon reunalla, autossa, odotushuoneissa (välillä kyllä tulee kummastuneita ilmeitä) tai vaikka kirjaa lukiessa. Tietysti työn vaikeusaste tulee ottaa huomioon.
Yksi jännä juttu on se, että olen pitänyt itseäni aina vähemmän luovana ihmisenä.. en osaa edes piirtää.. kirjoittamisen kanssakin on niin ja näin. Mutta joku viisas sitten kerran huomautti, että sehän on kunnon luovuutta kun tekee käsitöitä. Kappas vaan. Minä kun vielä todella harvoin teen mitään kokonaan ohjeiden mukaan. Omiin paitoihin on ainakin lisättävä pituutta. Yleensä kuitenkin nappaan idean tuolta ja idean sieltä, ja siltä pohjalta alan neulomaan. Eli jippii, voin pitää itseäni luovana ihmisenä!!
