Päivä on kulunut mukavasti, tosin vähän surullisestikin. Aamupalat oli tehty ja kukkia pöytä täynnä. Isojen tyttöjen kanssa käytiin ulkona syömässä, isi hoiti pieniä kotona sillä aikaa. Poika on kaverin mökillä ja kotiutuu varmaan kohta. Minullehan tämä oli jo 14. äitienpäivä.
Surullista on se, että tämä oli viides äitienpäivä ilman äitiä. Pikkuhiljaa tuntuu että se ei ole enää niin kova paikka, mutta tälläiset päivät tietysti saavat ajattelemaan asiaa. Haudalle en pysty menemään. Käyn siellä ehkä kerran vuodessa, ja se on tosi paha paikka. Olen todennut että parempi että muistelen näin kotona niitä hyviä hetkiä, kuin kiusaan itseäni sen enempää. Syynä voi olla sekin että jouduin hautaamaan vanhempani viiden kuukauden sisällä molemmat, siinä oli tarpeeksi hautausmaata minulle. Sekin harmittaa että nyt osaisin tehdä kaikkea kivaa äidille lahjaksi... tosin teinhän minä aikaisemminkin, mm. puseron ja virkatun verhon. Äiti käsityöihmisenä osasi kyllä arvostaa itsetehtyjä lahjoja. Meillä on itseasiassa vieläkin villasukkia isommille lapsille valmiina, joita äiti vuosien varrella teki kaappiin valmiiksi. No mutta se siitä, tälläistä elämä on....
Huomenna olisi sitten Tallinnan reissu. Sinna lähtee mukaan ja Tinja jää mummille. Saas nähdä kuinka reissu menee. Nyt täytyykin keksiä joku uusi työ matkalle, toppi on jo päättelykerroksessa.
Mukavaa päivää kaikille ;) Äideille ja muillekin. (eilenhän oli lapsettomien päivä, muistamisen arvoinen asia sekin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti